English, español, suomi?

Tää kielijuttu on varmaan yleisin mitä multa/ meiltä kysytään kun selviää, että on puolisko toisesta maasta, elikkä millä kielellä me puhutaan. Jännä kyllä puhutaan englannilla, vaikka mä puhun espanjaa jonkun verran ainakin ja E:n pitäisi oppia suomea kun täällä kerran asutaan. Ongelmana vaan on kun tavattiin nelisen vuotta sitten, niin E oli vaihdossa suomessa ja opetteli vasta englantia, ja minä taas en puhunut sanaakaan espanjaa ja englantikin oli pienen kynnyksen takana. Yhteinen kieli oli siis englanti ja se on jäänyt päälle siitä lähtien. 

Kun opettelin espanjaa ja asuttiin yhessä espanjassa puhuttiin edelleen englantia, vaikka tottakai järkevintä olisi silloin ollut vaihtaa espanjaan. En tiedä miksi se vaikuttaa näin paljon, mutta ilmeisesti kieli millä alotettiin puhumaan jäi päälle, sillä nykyään jos yritetään vaihtaa kieltä espanjaksi ja päätetään että nyt puhutaan tää päivä vaan espanjaa, niin huomataan vartin päästä että kieli on itsestään ja huomaamatta kääntynyt englanniksi. Hyväähän siinä on se, että ainakin englantia tulee käytettyä joka päivä, vaikkakin "huonoa englantia" koska se ei ole kummankaan äidinkieli, eli varmaan viljellään kaikenmaailman kielioppi virheitä koko ajan. Haittana vaan sitten se, että minä unohdan espanjaa ja E ei opi suomea, puhumattakaan siitä jos joskus saataisiin lapsia niin on huonoa puhua muuta kieltä kun äidinkieltä ettei lapsi opi tuota väärää englantia. Onneksi tuohon on varmasti vielä piiiitkän aikaa mutta tottakai tuota kielijuttua olisi ihan hyvä korjata jo nyt mahdollisuuksien mukaan. Paras olisi jos minä saisin espanjan vielä vahvemmaksi ja luonnolliseksi, ja E oppisi suomea niin aukeaisi lisää vielä työmahdollisuuksiakin omalta alalta mahdollisesti. Mutta no hiljaa hyvä tulee, ehkä lähitulevaisuudessa jaksaisi tuohon puuttua enemmän ;)